Keksintö on välttämön (muttei riittävä) ehto tekniselle innovaatiolle. Keksintö on uusi, ylltäväkin havainto; menetelmä, laite tai uudenlainen käyttö. Keksijä on pellepeloton, joka yksinään pajassaan ahertaa ja värkkää keksintöjä, joita sitten kasautuu nurkkiin, joista sitten roopeankat ne pilkkahintaan ostavat. Vai onko? Pelle Peloton, Ankkalinnan höyrypäinen keksijä, on erinomainen hahmo, jolla ei sittenkään taida olla vastinetta todellisuudessa. Hyvin harva keksintö syntyy yksin autotallissa ahertaessa.

Harvuuden ensimmäinen syy on tarpeen puute: kukaan ei tule tallille kertomaan, mikä tekninen ongelma pitäisi ratkaista – ja se on juuri se, mitä keksinnön pitäisi tehdä: ratkaista tekninen ongelma. Keksiminen on paljon helpompaa, kun ongelma on tiedossa. Yrityksessä mehukkaimmat ongelmat kuulee myynniltä, siis asiakkaiden ja  asiakkaiden asiakkaiden ongelmat. Jos siis haluat keksiä jotain merkittävää, niin juttele myyntimiesten kanssa, kysy mtääkö asiakkaalla jokin.

Toinen syy on yksinäisyys. Yksin on vaikea tuulettaa omia ajatuksiaan, ne kulkevat kehää, tangentin suunnassa, eiv kohti origossa majailevaa keksintöä. Oivallus syntyy useimmiten vuoropuhelun seurauksena, vuoropuheluun tarvitaan kumppaneita. Kumppanuus vaatii aikaa, ajatustenvaihtoa ja avoimuutta. Keksintöjen kannalta parhaat kumppanit ovat sellaisia, joiden tausta on erilainen kuin itsellä. Eri alojen rajapinnoilla muhivat keksimtöm keksinnöt. Kumppaneita löytää monista eri paikoista, mutta teknisten ongelmien pähkäilyjen kannalta Tekesin ohjelmatilaisuudet, osaamiskeskusten seminaarit ja muut vastaavanlaiset tapahtumat ovat panos/tuotos –suhteeltaan erinomaisia.

Keksinnön syntymistä voi edistää miettimällä analogioita: miten jollain muulla alalla on ratkaistu vastaavanlainen tekninen ongelma? Tai miten luonto on ratkaissut vastaavan ongelman. Lotus-kasvin lehti on superhydrofobinen, koska siinä yhdistyv hydrofobinen vahakerros ja pinnan nanostruktuuri. Missä muualla tarvitaan vastaavanlaista nesteen hylkimistä? Esimerkiksi mikrofluidistiikan kanavien sisäpinnoilla. Onko lotusrakenteen kopiointi pienen kanavan sisäpinnalle keksintö? Varmasti on.

Yksi tärkeimmistä asioista keksinnön synnyssä on tutkia, mitä muut ovat kyseisestä asiasta keksineet. Nykyään, kun oikeastaan kaikki patenttijulkaisut (USA, Eurooppa, Japani, jossain määrin jo Kiinakin) ovat ilmaiseksi tarjolla netissä, niin prior art –tutkiminen vaatii vain aikaa ja istumalihaksia. Patenttiluokat ja vapaasanahakukent helpottavat hakemista huomattavasti ja yleensä haku kannattaa supista 30-40 patenttiin. Patenteista oppii nopeasti lukemaan kursiivisesti ei-olennaisen jargonin, yleensä tarkasti kannattaa lukea niiden esittelemä tunnetun tekniikan taso, keksinnön suppea kuvaus ja vaatimukset – sekä katsoa kuvat. Hakemiseen ja lukemiseen menee yleensä 1-2 päivää, ja se on tosi tehokas oppimisperiodi.

Sitten patenteista valitaan 3-6 merkittävintä ja niiden vaatimusten piirteet puretaan taulukkoon, yksi piirre yhteen soluun. Sitten vähän mietitään: onko nuo piirteet todellakin paras tapa ratkaista ongelma vai voisiko sen tehdä jollain muulla tavalla? Yleensä voi. Sitten omaa ratkaisua verrataan tunnettuun tekniikkaan, löytyykö oman ratkaisun kaikki piirteet löydetyistä julkaisuista. Jos ei, niin tässä voi olla uusi keksintö, kannattaa ehkä kirjoittaa keksintöilmoitus ja/tai patenttihakemus.

Niin että ei se keksijän työ niin kovin monimutkaista ole: lukemista, juttelemista ja vähän ideointia.

 

Kirjoittaja: Markku Rajala, keksijä, patenttiasiamies, DI, Beneq Oy