Viime päivien maastopalot ovat tuoneet runsaasti pienhiukkasia eteläisen Suomen ilmaan. Ilmanlaatu alkoi heikentyä lauantaista 29.3. lähtien. Tällöin havaittiin pienhiukkaspitoisuuksien kasvavan useilla mittausasemilla. Nyt havaitut pienhiukkaset ovat pääosin peräisin Venäjän, Valko-Venäjän ja Ukrainan maastopaloista ja kulotuksista, joita tapahtuu aina keväisin. Hiukkaset ovat kulkeutuneet tuulten mukana Etelä-Suomeen.
Kaukokulkeumana tulleiden maastopalohiukkasten osuus on helppo havaita tausta-alueiden mittaustuloksissa. Hiukkasfoorumissa toimiva tutkimuksen huippuyksikkö Helsingin yliopistosta mittaa hiukkasten pitoisuuksia ja ominaisuuksia Hyytiälän tutkimusasemalla Juupajoella. Nämä mittaukset antavat arvokasta tietoa koko eteläisen Suomen osalta kaukokulkeumasta. Asema sijaitsee metsäalueella ja kaukana merkittävistä päästölähteistä. Nyt havaittava pienhiukkaspitoisuuden kohoaminen onkin Hyytiälän osalta lähes täysin kaukokulkeuman aiheuttamaa. Kaupunkialueilla, kuten Helsingissä, pienhiukkasia syntyy runsaasti liikenteestä ja muista ihmistoiminnan lähteistä. Helsingin hiukkasia ja niiden alkuperää tutkitaan selvittämällä lisäksi hiukkasten tarkka koostumus tai laskemalla ilmamassojen liikettä säähavaintojen perusteella.
Tarkat hiukkasmittaukset Hyytiälän tutkimusasemalla osoittavat hiukkasten aiheuttaman valon sironnan lisääntyneen. Tämän on voinut nähdä jokainen Etelä-Suomessa liikkunut omin silmin ilmassa olevana vaaleana utuna, joka on heikentänyt näkyvyyttä. Maastopaloissa syntyneet hiukkaset ovat halkaisijaltaan noin 200 nm kokoisia ja ne sirottavat Auringon valoa tehokkaasti. Hiukkasten aiheuttama valonsironta vaikuttaakin maapallolle tulevaan seilyyn ja viilentää ilmastoa. Maastopalojen aiheuttama lisäys tämän kokoluokan pienhiukkasiin on ollut valtaisa, jopa miljardeja hiukkasia kuutiometrissä.
Pienhiukkasten elinikä ilmassa on useita päiviä, jopa viikkoja. Tästä johtuen hiukkaset kulkeutuvat ilmavirtausten mukana kauas päästöalueiltaan. Mittausten perusteella voidaan arvioida esimerkiksi Helsingin yllä olevan kymmeniä tuhansia kiloja pienhiukkasia, joista suuri osa on peräisin maastopaloista. Osa näistä hiukkasista laskeutuu maahan ja osa jatkaa ilmavirtausten mukana muualle. Hiukkasia valitettavasti joutuu myös hengitysilmaan, jolloin ne aiheuttavat haittaa terveydelle.
Helsingin yliopiston ja Ilmatieteen laitoksen mittausasemalla Kumpulassa mitatut pienhiukkasten massapitoisuudet (PM2.5) ovat olleet jopa 50 µg/m3. Tyypillisesti Helsingin alueen pienhiukkaspitoisuudet ovat alle 10 µg/m3, joten normaalitaso on ylitetty moninkertaisesti. Syynä ovat osittain maastopalot, mutta myös keväisin ilmaan nouseva katupöly sekä muut liikenteen päästöt.
Maastopaloissa syntyneet pienhiukkaset sisältäv runsaasti erilaisia hiiliyhdisteitä. Osa hiilestä on epäydellisessä palamisessa syntyvää nokea. Noenkin määrä ilmassa on eteläisessä Suomessa ollut kymmeniä kertoja normaalia suurempi. Nokea voidaan arvioida maastopalojen seurauksena leijailevan Helsingin yllä tuhansia kiloja.
Korkeat pienhiukkaspitoisuudet aiheuttavat erityisesti herkkien henkilöiden hengityksen vaikeutumista ja voinnin huononemista. Riskiryhmässä ovat erityisesti astmaatikot sekä keuhkoahtaumatautia tai sepelvaltimotautia sairastavat vanhukset. Polttoperäisiä pienhiukkasia pidetään keskeisinä lisäkuolleisuuden ja muiden terveyshaittojen aiheuttajina. Maastopaloista aiheutuvia terveyshaittoja voidaan vähentää oleskelemalla pääsääntöisesti sisiloissa ja välttämällä raskasta liikuntaa.
Kaarle Hämeri
Professori
Kirjoittaja työskentelee Helsingin yliopiston fysiikan laitoksella pienhiukkasiin liittyvässä Suomen akatemian huippuyksikössä sekä Työterveyslaitoksen uudet teknologiat ja riskit -tiimissä.